Nimilakia ollaan uudistamassa tänä syksynä. Valmistelussa oleva lakiehdotus on monin tavoin ongelmallinen ja syrjivä niin sukupuolen moninaisuutta edustaville että sateenkaariperheille.

19.9. hallitus antoi esityksensä uudeksi nimilaiksi. Esityksessä etunimeä koskevien säädösten kohdalla transsukupuolisten, muunsukupuolisten, intersukupuolisten ja transvestiittien tarpeita ei ole otettu huomioon voimassa olevan tasa-arvolain mukaisesti.

Hallituksen esitys löytyy täältä


Tilastointi sukupuolittaa neutraalitkin uudet nimet, tätäkö ovat normitalkoot?



Nais- ja miesnimien yhdistelmä mahdoton?



Translasten elämää vaikeutetaan



Prosessin ajoitus tökkii, asiakas maksaa



Äidinkieli asettaa eriarvoiseen asemaan





Lakiehdotus ei piittaa juridisista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaatimuksista

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus



Lakiehdotuksen kohdalla on vaikea nähdä, että nämä tavoitteet ja reunaehdot toteutuisivat muissa kuin perinteistä käytäntöä noudattavissa nimenmuutostapauksissa.



Kansallinen perinne keppihevosena?



Lakiesityksen sisältävän mietinnön mukaan etunimien sukupuolisidonnaisuutta pidetään sellaisenaan arvokkaana asiana, ja tässä mietintö viittaa kansalliseen perinteeseen. Perinteen merkitys onkin suuri, vieläpä suurempi kuin mietinnössä oletetaan. Sukupuolisidonnaisuudesta on säädetty vasta vuoden 1946 alusta voimaan astuneessa etunimilaissa, mutta etunimet ovat olleet vahvasti sukupuolittuneita läpi koko historiallisen ajan, vaikkakin ennen lain voimaantuloa tiedetään esimerkiksi intersukupuoliselle lapselle annetun sekä miehen että naisen etunimi. Ei ole perusteita olettaa, että tilanne radikaalisti muuttuisi, vaikka tämä normi purettaisiinkin; sen sijaan vaatimuksesta luopuminen palauttaisi sukupuolivähemmistöille sellaisia vanhastaankin jonkin verran käytettyjä oikeuksia, jotka vuoden 1945 etunimilaki poisti.



Kansainvälinen ulottuvuus



Ruotsin vuodesta 2012 voimassa olleen nimilain perusteella on sekä aikuisen että lapsen mahdollista ottaa nimi, joka perinteisesti yhdistetään vastakkaiseen sukupuoleen. Uuden kesällä 2017 voimaan tulleen henkilönnimilain yksityiskohtaisissa perusteluissa korostetaan, että etunimien osalta on hyväksyttävää noudattaa omaksuttua sukupuolineutraalia etunimikäytäntöä. Myös Islannissa on vireillä lakiuudistus, joka väljentäisi etunimen sukupuolisidonnaisuutta. Useiden Euroopan maiden nimilaeissa etunimen sukupuolisidonnaisuudesta ei mainita mitään tai se on rajattu vain lapselle annettavaan nimeen.



Ruotsin nimilain muutos viiden vuoden jälkeen edelleen vapaampaan suuntaan on selkeä osoitus siitä, että siellä valittu suunta on osoittautunut toimivaksi. Myös muiden esimerkkimaiden muotoilut tukevat sitä, ettei sukupuolisidonnaisuus etenkään oman tahtonsa ilmaisemaan kykenevien ihmisten kohdalla ole enää asiaankuuluva menettely maailmassa, jossa syrjimättömyyden suoja on tunnustettu myös sukupuoli-identiteetiltään ja sukupuoli-ilmaisultaan monenlaisille ihmisille.





Muutosehdotukset lakiesitykseen



Ehdotamme muutoksia lakiehdotuksen etunimeä käsittelevään 1. lukuun

2§ 1. momentin 2. kohta edellyttää, että etunimen on oltava samalle sukupuolelle vakiintunut nimi.

Muutosehdotus
Ehdotetaan, että maininta samalle sukupuolelle vakiintuneesta nimestä (2§ 1. momentin 2. kohta) poistetaan.


3 §:n poikkeusperusteissa hyväksymisperusteena mainitaan kohdassa 1, että nimi on väestötietojärjestelmän tietojen mukaan jo käytössä nimensaajan kanssa samaa sukupuolta olevalla viidellä elossa olevalla henkilöllä.

Muutosehdotus
Jos etunimen sukupuolisidonnaisuus säilytetään – mitä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena – nimen sukupuolta ei tule määritellä esityksen kaltaisella mekaanisella tavalla ja että kohtien 3 ja 4 väliin lisätään kohta, jonka mukaan sukupuolisidonnaisuudesta poikkeaminen on sallittua aikuiselle hänen omalla ilmoituksellaan ja alaikäiselle 44 § ja 27 § mukaisesti.







Sukupuolen moninaisuutta edustavien ihmiset kertovat, miten lakiehdotus tulisi vaikeuttamaan heidän elämäänsä





Onko maistraatissa, kertoisitteko, mikä sukupuolta saan olla…?



"Olen noin kolmekymppinen helsinkiläinen, juridiselta sukupuoleltani nainen. Olen hiljattain alkanut käyttämään yksityiselämässäni miehen nimeä, mikä on tuntunut hyvältä ja pääosin turvalliselta. En tiedä, onko se indikaatio mistään. Sukupuoli-identiteettini on itsellenikin häilyvä: asia, jota ei ehkä edes ole. En ole mies tai nainen vaan jotain keskeneräistä ja kehittyvää, ja se on OK. En halua medikalisoida sukupuoli-identiteettiäni tai muuten asettaa sitä viranomaisten arvioitavaksi, jotta voin mahdollisesti tehdä nimenmuutoksestani virallisen. Ihmisen nimen pitäisi olla ilmoituksenvarainen myös silloin, kun nimi ei vastaa hänen juridista sukupuoltaan.”

Aarni (31 v)





Jos ei ole rahaa, ole vailla oikeaa nimeäsi



Kauhulla luin kirjoitusta uudesta nimilakiehdotuksesta, joka sulkee minulta melko varmasti oven uuden nimeni virallistamiseksi. Olen muunsukupuolinen. Nimeni on Suomessa käytössä molemmilla virallisilla sukupuolilla, mutta käyttäjiä on Väestörekisterin etunimihaun mukaan yhteensä "alle 40", eli vähintään 4 miestä ja 4 naista. Olen lykännyt nimenvaihdosta, koska nimeäni on jo kerran muutettu (lapsuudessa muista syistä), eli uusi vaihto tulisi paitsi kalliiksi, myös viranomaisten harkinnanvaraiseksi. Lisäksi taloudellinen tilanteeni on sellainen että hakemus lohkaisisi neljäsosan kuukausituloistani byrokratiaan.

Nyt harkitsen otanko riskin. Jos nyt rohkenen tehdä nimenmuutoksen, neljäsosa kuukausituloista tulee kulumaan joka tapauksessa, ilmoituksen mennessä läpi kuluja tulisi lisää kaikkien asiakirjojen uusimisessa. Jos muutosehdotus ei mene läpi tai en ota riskiä, en luultavasti tule saamaan nimeäni käyttöön ennen transsukupuolisuusdiagnoosiani (jos uuden nimilain 5 hengen kriteeri ei täyty), ja diagnoosin saatuanikin nimen saaminen on yksittäisestä virkamiehestä kiinni. Virkamiehiin ei ole kovin korkea luotto.

Kurja tilanne.”

- KP





Arvotaan seuraava sukupuolitettu etunimi…



Olen transmaskuliininen muunsukupuolinen ja ristimänimeni on kahden naisennimen yhdistelmä. Nimi tuotti minulle hankaluuksia jo ennenkuin tajusin olevani transsukupuolinen, tuntui etten elänyt sen veroiseksi, välttelin itseni esittelemistä ja kun tuli vuoroni kertoa nimeni, sössötin sen nopeasti kurkkua puristaen - ehkä ne ihmiset ei kuulisi ja jättäisi koko nimen väliin. Olin 11 tai 12 kun ensimmäistä kertaa mietin nimenvaihtoa, mutta tietysti oletin että sen tulee olla naisen nimi - ja mikään niistä ei tuntunut omalta.

Viime vuonna tulin ulos kaapista ja valitsin itselleni uuden nimen, joka kuvaa minua - se on maskuliinissävytteinen, mutta silti sukupuolineutraalin oloinen. Jotkut sukupuolittavat sen miehen nimeksi, kaikki eivät, mutta väestörekisterin mukaan nimeä on annettu lähinnä miehen henkilötunnuksilla varustetuille. Naisen nimenä se on alle 20 henkilöllä.

Kun kuulin uuden nimilain olevan kehitteillä, innostuin - ehkä maistraatti hyväksyisi nimeni helpommin, voitaisiin taas jättää yksi turha asia sukupuolittamatta ja saisin vielä päättää itse toisen nimeni. Sen sijaan nimilaki hankaloittaa tätä kaikkea. Muunsukupuolisena tuskin jaksan lähteä vaihtamaan henkilötunnustani (etenkään kun identiteettiäni vastaavaa merkintää ei Suomessa ole) ja taistelemaan byrokratian kanssa vain nimenvaihdon vuoksi. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, etten saisi elää nimeni kanssa - ja valtio antaisi esimerkin kansalle siitä, millainen on validi nimi millekin naamalle tai henkilötunnukselle, tilastoille eikä ihmiselle. Vanhoillinen sukuni on juuri alkanut oppia käyttämään nimeäni, ja olisi kamalaa kertoa heille että sori valtio ei hyväksy nimeäni, opetelkaapa tästä uusi.”

-Utu





Miksi en voi jättää yhtä nimeäni muistoksi…?

 

Minut määriteltiin syntymässä tytöksi. Olen muunsukupuolinen/trans-ihminen - en ole mies enkä nainen. On kurjaa jo nyt, kun passissa voi olla vain jompikumpi merkintä, ja että se määrää sen, minkälaisen nimen laki sallii.

Tulevaisuudessa minua tullaan todennäköisesti sukupuolittamaan enemmän mieheksi korjaushoitojen edetessä. En inhoa vanhempieni antamaa nimeä, ja toivoisinkin voivani pitää sen toisena tai kolmantena nimenä "muistona". Olen harkinnut myös ottavani kolme nimeä, joista yksi on "miesten", yksi neutraali ja yksi "naisten" nimi.

Suomessa on jo nyt todella vähän neutraaleja nimiä. Haluaisin T:llä alkavan neutraalin nimen, vaikka ne ovatkin harvinaisia. Jos nimilaki uudistetaan, ei ole mitään toivoa saada sellaista nimeä, kuin toivoisin. Tällä hetkellä nimeni on hyvin sukupuolittava, joten olen esitellyt itseäni vain nimikirjaimella tai lempinimellä. Minulta kysytään usein, mikä oikea nimeni on... sillä tarkoitetaan siis sitä, mikä passissa lukee. Olisikin hienoa voida näyttää oikea nimi myös passista.”

- T



Odottavan aika on pitkä, väärä nimi saa sen tuntumaan vielä pidemmältä



Mitä varmempi olin sukupuoli-identiteetistäni, sitä enemmän väärään sukupuoleen liittyvä nimeni tuntui rajoittavalta ja jopa kuristavalta. Nimi varmisti sen, että vaikka esimerkiksi työkontakti ei olisi koskaan tavannut minua, hän jo sähköpostin allekirjoituksesta ajattelisi minut naiseksi. Tämän kanssa oli mahdotonta elää. Minun oli muutettava nimeni. Transprosessissa siihen pisteeseen pääseminen, että saisin maskuliinisemman nimen, oli kuitenkin vielä pitkän ajan päässä ja lisäksi epävarmaa - kaikki transsukupuolisuusdiagnoosia tarvitsevat kun eivät tätä diagnoosia saa. En pystynyt jäämään vuosiksi odottelemaan mahdollisuutta nimenmuutokseen.


Nimilaki kuitenkin rajoitti. Kaikki ne nimet, joita mieluiten olisin valinnut itselleni, olivat selkeästi vain miehille ja tiesin, etten nimilain piirissä olisi voinut saada niistä mitään itselleni. Lopulta ratkaisin tilanteen keksimällä uuden nimen, jota Suomessa ei ollut vielä annettu kenellekään. Olen jokseenkin tyytyväinen nimeeni, mutta sen haittapuolena on sen erikoisuus. Sitä luullaan pseudonyymiksi, ja minulta kysytään jatkuvasti, onko se ristimänimeni. Mikäli vastaisin tuohon jälkimmäiseen rehellisesti, joutuisin kertomaan transsukupuolisuudestani. Jokaiselle postipaketin tuojalle, pankkikorttiani tarkemmin vilkaisseelle kaupan kassalle ja työpaikan siivoojalle ei kuitenkaan ole mitään mieltä selittää medikaalista historiaansa. Näitä ongelmia minulla ei olisi ilman nimilain sukupuolirajoitteita.”


-P. K.



Linkkejä:

Trasek ry:n ja Dreamwear Club ry:n yhteinen lausunto nimilakimietintöön

Nimilainsäädännön uudistaminen, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 21/2017