Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan kuuluva translain uudistus on edennyt kovin hitaasti. Syyksi tälle on annettu koronatilanteen aiheuttama työntekijäpula valmistelevassa Sosiaali- ja terveysministeriössä. Nyt työ on vihdoin etenemässä. Lakiluonnokseen pyydettiin lausuntoja 3.4. mennessä, minkä jälkeen laki on tarkoitus esitellä eduskunnassa viikolla 22.
Lakiesityksessä keskeinen parannus aiempaan on lääketieteellisen prosessin ja sukupuolen juridisen vahvistamisen erottaminen toisistaan. Se tarkoittaa, että ihmisoikeusviranomaisten useaan kertaan muistuttamasta oikeusrikkomuksesta, lisääntymiskyvyttömyyden vaatimisesta päästään vihdoin eroon. Lääketieteellinen prosessi on tarkoitus säädellä tästä erillisin säädöksin. Näiden muutosten lisäksi monia muita lakeja on tarkoitus harmonisoida translakiin yhteensopiviksi. Lain sukupuoliin liittyvät sanamuodot ovat myös sellaisia, että niitä ei tarvitse enää muuttaa, kun kolmas juridinen sukupuoli joskus tulevaisuudessa tulee voimaan.
Hallitusohjelmaan kirjattiin kuitenkin myös 18 vuoden ikäraja sukupuolen juridiselle vahvistamiselle. Tämä on myös monien kansainvälisten suositusten vastaista. Myös lakiin kaavailtu harkinta-aika on erittäin huonosti perusteltu elementti.
Dreamwear Club DwC ry laati lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Tässä alla esitetään lausunnon keskeisimpiä kohtia.
Sukupuolen juridisen vahvistamisen muotona hakemus on hämmentävä: Mikä on hakemuksen käsittelijän asiantuntemus arvioida hakijan sukupuoli-identiteettiä? Menettely on myös hallitusohjelmassa mainitun määritelmän ”itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki” vastainen.
Esityksessä annetaan anomuksen arvioinnille varsin löysät kriteerit niin, että ei vaikuta todennäköiseltä, että lain tarkoituksen mukaisin perustein tehty anomus jäisi hyväksymättä. Toinen asia on, voidaanko tällaista perustelua edellyttää ylipäätään sukupuoli-identiteettien suhteen vailla asiantuntijakoulutusta olevien viranomaisen arvioitavaksi.
Käsittelyajasta faktisesti muodostuva 30 vuorokauden harkinta-aika ei tue kansainvälisiä suosituksia itsemääräämisoikeudesta. Näin muutoksen pitäisi perustua ilmoitusvelvollisuuteen.
Ehdotuksen sisältämä täysi-ikäisyysvaatimus on erittäin ongelmallinen. Useat kansainväliset sopimuselimet ovat antaneet suosituksia, joiden mukaan Suomen tulisi pidättäytyä turhista ikärajoista. Niihin viitataan useissa kohdissa myös nyt lausuttavassa dokumentissa, ja siinä esitetään mahdollisuus 15 vuoden ikärajaan. Mitään vakuuttavaa perustetta korkeammalle ikärajalle ei ole esitetty. Nämä suositukset eivät toki ole juridisesti velvoittavia, mutta ne voidaan ymmärtää ns. painavina suosituksina. Ikärajan asettaminen 18 vuoteen sukupuolen juridisessa vahvistamisessa on vastoin yleistä näkemystä siitä, että myös alaikäisen itsemääräämisoikeus tulisi sukupuolen vahvistamisprosessissa turvata. Tämä käsitys on tullut selväksi useiden YK-tahojen suosittaessa sukupuolen juridisen vahvistamisen mahdollisuutta myös alaikäiselle.
Intersukupuolisten oikeudet on myös turvattava.
Parisuhdemuodon muutos niin, että parisuhde jatkuu aiemmassa muodossaan ja sen voi halutessa muuttaa, vaikuttaa perustellulta.
Terveydenhoitoon liittyvien lisääntymisbiologisten näkökulmien kohdalla käsitteen mies ja nainen pitäisi voida korvata muilla käsitteillä niin translaissa kuin terveydenhoitoon liittyvissä laeissa. Tähän liittyvä muu säädöstö on harmonisoitava vastaavasti niin, että se kohdentuu oikein.
Henkilötarkastuksen, säilöönoton ja vankeuden suhteen on kunnioitettava henkilön sukupuoli-identiteettiä riippumatta siitä, mikä on hänen senhetkinen juridinen sukupuoli.
Isyyden määräytymisen rajaaminen niin, että se sallittaisiin transmiehille vain siinä tapauksessa, jossa juridinen muutos on tapahtunut ennen lapsen syntymää, on huonosti perusteltu. Lapsen kannalta isyys on todellista riippumatta siitä, onko muutos tapahtunut ennen vai jälkeen hänen syntymänsä.
Vanhemmuus voi olla moninainen ja lapsia voi syntyä hyvin eriaikaisesti ja eri perheyhteyteen. Tästä syystä olisi perusteltua, että henkilö voi olla ennen sukupuolen juridista vahvistamista syntyneelle lapselle lisääntymisbiologisia ominaisuuksiaan vastaava vanhempi ja vahvistamisen jälkeen syntyneelle, mahdollisesti kokonaan eri perheessä elävälle lapselle juridisen vahvistamisen mukaista sukupuolta vastaava vanhempi.
Comments