Haluaisin tietää, miten rauhassa saamme liikkua julkisesti Nyky-Suomessa, millä tarkoitan likimain viittä viimeistä vuotta. Tasa-arvolaki antaa meille lain suojan elää ilman sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää häirintää ja syrjintää. Häirintä tässä tarkoittaa lähinnä ikävänsorttista kielenkäyttöä ja syrjintä sitä, että meitä ominaisuuksiemme takia asetetaan epäedullisempaan asemaan eri tilanteissa. Tämän lisäksi rikoslaki tietysti kieltää meihin kohdistuvan väkivallan ja motiivina viha transihmisiä kohtaan on rangaistuksen koventamisperuste.
Itse olen saanut kulkea totaalisen rauhassa, transihmisyyteeni kohdistuvaa häirintää tai syrjintää en ole käytännössä kokenut. Naisena olen kyllä kohdannut jonkinasteista seksuaalista häirintää - nämä häiriköt eivät ilmeisesti tunnistaneet minua transihmiseksi. Kohdallani asiaa on auttanut varmaankin toisaalta se, että olen pienehkö ja hintelä, mitkä ominaisuudet kompensoivat naaman maskuliinisia piirteitä ja ilmeisesti jopa matalaa ääntä vastaantulijoiden sukupuolittaessa minua. Toinen turva on ollut mitä ilmeisimmin iän tuoma olemus, kuka nyt mummoja jahtaisi tai olisi heistä edes kiinnostunut....
Töissä olen avoimesti trans, mikä sekään ei ole aiheuttanut negatiivista vastakaikua, joitakin hämmentyneitä
reaktioita kylläkin. Vaikuttaa siltä, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla meihin on voittopuolisesti totuttu ja meidät vaarattomiksi havaittu ;-)
Ei mitään ikävää häirintää ole osunut viiden vuoden aikana pk-seudulla. Uteliaita katseita jonkin verran (ei häiritsevästi), koska monikaan ei kulje korkosaappaissa ja hameessa nykyään. Vain yksi positiivinen kommentti: nuori mies tuli varta vasten kehumaan mun ihania sukkia (=verkkosukkahousuja) Kaaren parkkihallissa.