Haluaisin tietää, miten rauhassa saamme liikkua julkisesti Nyky-Suomessa, millä tarkoitan likimain viittä viimeistä vuotta. Tasa-arvolaki antaa meille lain suojan elää ilman sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää häirintää ja syrjintää. Häirintä tässä tarkoittaa lähinnä ikävänsorttista kielenkäyttöä ja syrjintä sitä, että meitä ominaisuuksiemme takia asetetaan epäedullisempaan asemaan eri tilanteissa. Tämän lisäksi rikoslaki tietysti kieltää meihin kohdistuvan väkivallan ja motiivina viha transihmisiä kohtaan on rangaistuksen koventamisperuste.
Itse olen saanut kulkea totaalisen rauhassa, transihmisyyteeni kohdistuvaa häirintää tai syrjintää en ole käytännössä kokenut. Naisena olen kyllä kohdannut jonkinasteista seksuaalista häirintää - nämä häiriköt eivät ilmeisesti tunnistaneet minua transihmiseksi. Kohdallani asiaa on auttanut varmaankin toisaalta se, että olen pienehkö ja hintelä, mitkä ominaisuudet kompensoivat naaman maskuliinisia piirteitä ja ilmeisesti jopa matalaa ääntä vastaantulijoiden sukupuolittaessa minua. Toinen turva on ollut mitä ilmeisimmin iän tuoma olemus, kuka nyt mummoja jahtaisi tai olisi heistä edes kiinnostunut....
Töissä olen avoimesti trans, mikä sekään ei ole aiheuttanut negatiivista vastakaikua, joitakin hämmentyneitä
reaktioita kylläkin. Vaikuttaa siltä, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla meihin on voittopuolisesti totuttu ja meidät vaarattomiksi havaittu ;-)
Sananen positiivisista puolista. Olin laulamassa karaokea eilen ja oli tosi kivaa väkeä. Meidän alueen seta saa alennusta normaalihintaisista juomista siellä ja Puheenjohtaja tuntee paikan vetäjän. Tuntuu, että nuorempi sukupolvi tajuaa jotain näistä. He ovat tottuneet maahanmuuttajiin yms. Voi olla että fyysinen kokona vaikuttaa siihen, että rähisijöitä ei tule. Olen 194 cm pitkä, alkanut käymään kuntosalilla ja se näkyy olkapäissä, vaikka mikään bodybuilder en ole.
piti kirjoittaa muunlainen teksti. Tuli liian kitkerästi muotoiltua asia. Tietysti asiat on mennyt eteenpäin ja eduskunnassakin on sateenkaari-ihmisiä. Omakin asema on ihan jees, vanhemmat ja kaverit hyväksyy. Kavereiden luona mä tyttöilenkin. Ryhmässä kulkiessa on tietysti helpompaa. Jos tuntee muita sateenkaari-ihmisiä, niin voihan sitä tietty mennä ryhmänä baariin yms. Vois kokeilla, jahka korona helpottaa. Kumppanin kanssa liikkuminenkin varmaan helpottaisi hirveästi. Itse tosin asun yksin.
Olet kyllä oikeassa, paljon olisi parannettavaa. Uskon että useimmilla transihmisillä jo oman perheen piiristä löytyy ihmisiä, joiden suhtautuminen on suuri ongelma. Kuinka paljon sitten onkaan sellaisia lähipiirin ulkopuolella. - Itse olen ollut siinäkin todella onnekas: perhe, lähisuku, ystävät jopa kollegat, kaikki ovat vähintään hyväksyneet Tuula Marikan. Monet olleet innokkaita tapaamaankin. - Taistelutannerta riittää ja monet meistä tekevät enemmän tai vähemmän töitä transihmisten tilanteen parantamiseksi. - Yksi vanhimpia toiminta muotoja on ollut erilaiset ryhmätapaamiset Setan, Transtukipisteen tai DwC:n piirissä ympäri Suomea. Itse asiassa ensi torstaina on nettitapaaminen klo 19 alkaen, korvaa koronan estämiä livetapaamisia.
Herää kysymys sitten, miksi minun pitää väistyä muiden tieltä. Suomi on paska maa ja tämä yksi rasistipuolue pääsee valtaan niin kaikki muuttuu vielä huonommaksi. Ei ole autoa niin vaikea noin vaan mennä mihinkää. Tupo-uuno rasistit sitten saa tehdä mitä vaan. Onko muissa pohjoismaissa samanlainen meininki? Joku vika tässä Suomessa on.
Voin uskoa, että lähes missä muualla tahansa on vaikeampaa kuin pk-seudulla. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla sanonta "kaikki tuntevat kaikki" pitää hieman liian hyvin paikkansa. Huhu kun kulkee, niin äkkiä on ulkona isolle joukolle ihmisiä. Suosittelen tyttönä liikkumista jollain lähipaikkakunnalla, missä sua ei tunneta. Vielä jos löydät muita tyttöjä seuraksesi, aina parempi. Tai vaikka jonkun ei-transystäväsi, jos sulla on sellaisia jotka tietävät Milkasta. Meitä transihmisiä pitäisi tietääkseeni kyllä olla lähes joka kylässä.
Itseäni jännittää kulkea ulkona naisolemuksessa. En asu pääkaupunkiseudulla, joten täällä on vaikeaa. Opiskelijakaupunki, mutta silti täällä saa miettiä mihin voi mennä. Anniskeluravintoloihin en mielelläni mene. Olen ollut baarissa, mutta kavereiden kanssa. Talvella voi tietysti pimeyden turvin mennä, mutta kesällä olisi kivempaa liikkua muuten. Suomessa on vähän väkeä ja pienet kaupungit niin minkäs teet. Eikä se Helsinkikään globaalisti ole iso kaupunki, mutta nyt eksyin aiheesta.
Yhden kerran baarissa tultiin kysymään mikä mä olen. Jotenkin siitä selvisin. Jotenkin täällä nyt on pakko sitten elää ja sopeutua tämmöseen.
Ei mitään ikävää häirintää ole osunut viiden vuoden aikana pk-seudulla. Uteliaita katseita jonkin verran (ei häiritsevästi), koska monikaan ei kulje korkosaappaissa ja hameessa nykyään. Vain yksi positiivinen kommentti: nuori mies tuli varta vasten kehumaan mun ihania sukkia (=verkkosukkahousuja) Kaaren parkkihallissa.