Ovatko transvestiitit katoamassa? DwC:n selvitys tarkentaa kuvaa ristiinpukeutujista
Ristiinpukeutujat ja heistä erityisesti transvestiiteiksi identifioituvat ovat jääneet muiden sukupuolivähemmistöryhmien varjoon niin tutkimuksessa kuin sateenkaarijärjestöjen toiminnassa. Tämä käy ilmi Dreamwear Club DwC ry:n laatiman verkkokyselyn raportista, jonka tulokset julkaistiin 10.11.2026 Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Raportin esittelyn lisäksi puheenvuorot pitivät dosentti, VTT Jukka Lehtonen Helsingin yliopistosta, johdon asiantuntija Päivi Ojanperä Tasa-arvovaltuutetun toimistosta ja pääsihteeri Kerttu Tarjamo, Seta ry:stä.
Kyselyn 159 vastaajan vastausten perusteella ristiinpukeutujajoukko muodostuu monenlaisista ihmisistä, joista osa hahmottaa itsensä miehiksi, joilla vain on tarve silloin tällöin pukeutua naiseksi. Toisaalta osalla pukeutuminen on olennainen osa identiteettiä, ja se saattaa johtaa ajan kanssa miehisen kokemuksen katoamiseen ja osalla jopa transprosessiin. Monilla vastaajilla kokemus on maskuliinisen feminiinisen välillä tai niiden ulkopuolella. Kaikissa näissä ryhmissä oli vastaajia, jotka kuvasivat identiteettiään sanoilla transvestiitti/tiitti tai ristiinpukeutuja/crossdresser. Osa käytti uudempia käsitteitä, kuten transfeminiini, sukupuoliliukuva ja femboy.
Kysely tekee kiinnostavan läpileikkauksen sukupuolivähemmistöihin kuuluvista, joilla on yhteisenä nimittäjänä ristiinpukeutumiskokemus jossain vaiheessa elämää. Tässä näkyy eroja niin identiteetin kuin sosiaalisen tilanteen suhteen verrattuna trans- tai muunsukupuolisiin liittyvän tutkimuksen valtavirtaan, jossa tätä tekijää ei ole yleensä eritelty.
Transfeminiinisiksi identifioituvilla vastaajilla identiteetti oli maskuliinisia miesristiinpukeutujia kokonaisvaltaisemmin osa identiteettiä ja arkielämää. Miesenemmistöisillä aloilla opiskelevat ja työskentelevät olivat naisenemmistöisen alan valinneita paljon salailevampia. Salailu väheni ja elämänhallinta ja tyytyväisyys elämään lisääntyivät kaikissa ryhmissä vastaajien iän karttuessa. Vastaajat, joihin kohdistuu syrjintää esimerkiksi autisminkirjolla olemisen tai mielenterveys- tai päihdeongelmien takia, kokivat muita enemmän negatiivisia reaktioita myös sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Ongelmat pienillä paikkakunnilla ja suvaitsemattomilla asuinseuduilla nousivat esiin erityisesti avoimissa vastauksissa, kuten tämän vastaajan kuvauksessa asuinalueensa ilmapiiristä:
”Kylä jossa asun, ei sen asukkailla taida olla ymmärrystä asian suhteen. Kunta, jossa kotikyläni sijaitsee, on hyvin uskonnollinen, joten kaikki normaalista poikkeava katoaa katukuvasta melko äkkiä, lisäksi kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee vauhdikkaasti. Jos täällä meinasi olla omana itsenään, niin pitäisi olla paksunahkainen/lujaluonteinen, että kestäisi sitä "yhteisön hiillostamista", mitä täällä kuuluu tapahtuvan paljon normaalimmillekin ihmisille. Joten totean että asun melko vihamielisessä ympäristössä.”
Vastaajien kokemukset sateenkaariyhteisöstä toivat esiin epäkohtia liittyen siihen, että ristiinpukeutumista tunnetaan siellä huonosti. Seurauksena tästä oli tilanteita, joissa vastaaja oli kokenut itsensä väärin ymmärretyksi tai ulos suljetuksi.
Raportti on luettavissa osoitteessa
Julkaisutilaisuuden verkkosivu:
Kommentit