Avataan tähän keskusteluketju siitä, milloin kukin meistä tunnisti oman identiteettinsä.
Itsellä varhainen lapsuus meni niin, että uskoin olevani poika - vaikka siskojen kertomukset ja omat kiinnostukset viittasivat myös prinsessaleikkien suuntaan. Varhaismurkkuna havaitsin tähän ilmiöön selkeästi - kuulun siis joukkoon, jota transvastaiset piirit yrittävät vähätellä Rapid Onset of Gender Dysphoria -käsitteellä - ilmaantuminen saattoi olla äkillinen, mutta tila pysyvä.
Onnekseni sain sille nimen Kauneus ja terveys -lehdessä olleesta transvestiittejä koskevasta artikkelista joskus 1960-70-lukujen vaihteessa. Tuo artikkeli antoi minulle eväät asian käsittelyyn ja itsessäni hyväksymiseen. Meni kuitenkin yli neljäkymmentä vuotta, ennen kuin siitä muille uskalsin kertoa. On tosin käynyt myöhemmin ilmi, että olin jo tuolloin lapsena jäänyt kiinni tästä asiasta äitini kohdalla.
Mä olen 40v.lapsena oli joskus sellanen ohimenevä "ois kiva olla tyttö" vaihe. Teininä pukeuduin kuin punkkari(mitä olinkin) nautin suuresti tiukoista ihon myötäsistä poolopaidoista joita oli lekattu lyhyemmäksi.ja tiukahkoista revityistä farkuista ja maihareista.silmämeikit oki aina vkl laitettu samoin keesi. Takasin tähän hetkeen:tuo kaikki jäi taakse ja elin normaalia elämää normaaleissa vaatteissa.nyt naimisissa itseäni nuoremman naisen kanssa joka suht avoin kaiken kanssa.jossain kohtaa hänen pikkareita vitsinä kokeilin,sitten aloin pitää niitä enemmänkin.hän kun oli poissa kokeilin joitakin toppeja kireitö housuja yms...viimein pukeudun aina kun häm poissa hänen vaatteisiin.sitten yhtenä iltana päätin lähettää hänelle kuvan itsestäni.vastaus oli jotain suuntaan:keltainen sopii sulle.tästä siis aikaa nyt jtn 1kk.olen kotona pukeutunut urheiluhousuihin (mukavan kireät) ja hänen paitaan tms.ei ole mitää ihmeellistä reaktiota tullut.joskus selvästi katsoo ku olen vaihtan esim hänen vaatteet päälle ni lähettää mut koiraa käyttämään.eli yrittää selvästi saada mua ulospäin.(uskomaton vaimo)..itse en vielä ole valmis pidemmälle kuin koiran kusetukseen.mutta ehkä aikanaan.tai sit ei.en stressaa asiaa.pääasia että kotona saa olla oma itsensä..