Heipähei,
Viime vuosina olen käsitellyt sukupuoli-identiteettiä monella tapaa, itsekseni, lääkärin kautta psykologille ja avopuolison kanssa. Olen viimeaikoina ollut aika tiukassa paikassa itseni kanssa ja pohdin isompia valintoja ratkaistakseni tilanteen.
Olen antanut itselleni tilaa tutustua itseeni ja piilotettuun/kaivattuun/salattuun identiteettiini. Se on vienyt mukanaan, mutta tuonut paljon murhetta. Olen jämähtänyt vähän paikalleen, kun en halua poistua saavuttamastani hyvästä tilasta. Kotona voin olla miltei oma itseni, rajoissa jotka tuntuu hyvältä milloinkin, enkä aiheuta pahennusta kenellekkään. Mutta en juurikaan poistu kotoa, enkä tahdo lähteä ulkotöihin tai ns. likaisiin töihin autotalliin, joita olen paljon harrastanut. Nämä ns. likaiset "miehiset" työt ovat olleet mun henkireikä ja tuonut paljon iloa elämään. Nyt huomaan möllöttäväni piilossa saavuttamassani hyvässä paikassa, sellaisena kun haluan, mikä tuntuu hyvältä, tekemättä juuri mitään. En meinaa saada itseäni kauppaan tai muille asioille, kun joudun poistumaan tilastani, vaihtamaan vaatteet yms...kyllä te tiedätte. Aika menee vähän hukkaan varsinkin kun olen nyt ollut lomalla.
Tilanne vähän pakottaa tekemään ratkaisuja, joihin en ole valmis. En ole valmis tulemaan kaapista ulos julkisesti, joka helpottaisi oloa ja eloa mielettömästi. Toinen vaihtoehto on työntää tämä puoli pois ja jatkaa elämää vanhaan malliin, joka myös tuntuu mahdottomalta. Turhauttavaa, uuvuttavaa...
Ei olisi ensimmäinen kerta kun Miisa poistuisi chätistä pussissa UFF:in pönttöön... Olen vähän sitä mieltä että, tieto, ymmärrys, itsensä hyväksyminen ja salliminen tuottaa pahempaa masennusta. Olkaa tytöt varovaisia avatessanne salaisia arkkujanne. Itse en ainakaan ole ollut valmis tähän.
Pahoittelut avautumisesta.
Terkuin Miisa
Sanna siskoseni, kuitenkin olet huomannut kerta kerran jälkeen, miten kiva ja mukava olo tulee juuri siitä vaatteiden vaihdosta TODELLISEN, sydämessäsi olevan "tyttöroolisi" mukaiseksi.
Sinulla on siihen täysi oikeus, juuri siihen hyvään oloon, ei se voi mitenkään "pahentaa" sinua.
Suhtautumisviat ovat AINA, - toistan: AINA suhtautujien oma ongelma, eikä siis sinun.
Minulla itselläni on sen verran pohjalaiset juuret että voin aina sanoa: - "min' oon meiltä ja muut on meirän krannista" (= naapurista).
Jos en kelpaa muille (kuten en omalle suvulleni), niin haistakoon ja maistakoon!
Maailmalla on ihan liikaakin harmaamielisiä, harmaapukuisia, harmaanaamaisia, harmaissa toimistoissa puurtavia Harmaalan suvun edustajia: - pikkusieluisia klo 9-17 normiporvareita, jotka pelkäävät meitä hätäripulointeihin saakka! Ja miksi? Olemme heidän pieniä käsityskykyjään paljon suurempia!!!
Ja ennenkaikkea, olemme voittaneet oman sisäisen sisällissotamme. Ei minkäänlainen orgasmi vastaa likikään sitä tunnetta, joka tulee rauhan tekemisestä itsensä kanssa.
Älä pelkää, naisenergia rules!