Kansallisteatteri valmistautuu esittämään teatterisovituksen Pedro Almodovarin elokuvasta ”Kaikki äidistäni”. Produktiosta on noussut kohu, joka liittyy osien roolitukseen.
Perusongelma on, että miehen esittämien naishahmojen perinteellä on raskas vähättelyn ja pilkan painolasti, koska niillä on esitetty toisaalta naisen naurettavuutta ja toisaalta toistettu ajatusta, että mies esittämässä naista on sinänsä naurunalainen asia. Jos mies siis esittää transsukupuolista naista, tämä tausta satuttaa oikeita transnaisia, jotka eivät halua itsestään kuvaa mekkoilevana miehenä. Asiaa ei helpota se, että roolihahmo on aika vauhdikas käänteissään.
Toinen ongelma on transnaisen määritelmä Espanjassa, joka ei mene aina yksiin suomalaisen ajattelutavan kanssa. Sen lisäksi, miten ihmiset itse identiteettinsä määrittävät, myös se, miten heidät hahmotetaan ja miten heitä on tapana kuvata, tuottaa paljon variaatioita. Espanjan transnaiset eivät ole Suomen tapaan yhteiskunnan turvaamassa hoitoprosessissa, vaan he joutuvat sen kustantamaan itse. Rahoitus tapahtuu aika usein prostituution kautta. Siinä taas asiakaskunnan takia markkinavaltti on korjaamaton alapää, ja jos se rahoitusprosessi ei etene odotetusti, se voi jäädä pitkäksi aikaa tähän vaiheeseen. Almodovarin elokuvan Agrado lienee transnainen, joka on juuri tuossa tilanteessa. Toisaalta samoilla markkinoilla palveluitaan tarjoavat myös transvestiitit, joilla kehon korjaus ei ole välttämättä ole edes tavoitteena. He kuitenkin voivat elää transvestiittina 24/7, mikä sotkee ulkopuoliselle tarkkailijalle muodostuvaa kuvaa entisestään. Edelleen sitä sumentaa se, että molemmista käytetään Espanjassa samaa sanaa "travesti".
Alkuperäinen elokuva on tehty 1990-luvulla, jolloin maailma oli kovin erilainen kuin nykyään. Kansallisteatteri käyttää produktiossaan huomattavasti tähän nähden uudehkoa englanninkielistä versiota, jossa Agrado on kirjoitettu transvestiitiksi. Kansallisteatteri pyrkii myös korostamaan toteutuksessaan hahmon tätä puolta. Kuitenkin joissakin Kansallisteatterin tuottamissa esiteteksteissä on puhuttu Agradosta transnaisena. Asiaa ei yhtään selventänyt teatterinjohtajan lausunto, jossa myös puhuttiin transnaisesta. Helsingin Sanomien artikkelissa Agradon roolista hetkeksi syrjäytetty Janne Reinikainen kyllä yritti oikeaa tilaa avata. Tähän viestinnän ristiriitaan ja elokuvan nähneiden mielikuvaan perustuu tällä kertaa produktiosta noussut kohu.
Dreamwear Club ry katsoo, että transvestiitiksi roolitettua henkilöä voi hyvin esittää mies – transvestiitti kun kokee yleensä olevansa sinut myös syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa ja on usein ulkoisesti jossain määrin miesmäinen. Yhdistyksemme on myös tyytyväinen siitä, että transvestiitti on näin keskeisessä roolissa näytelmässä. Toivomme kuitenkin, että rooli on taustoitettu riittävästi tässä suhteessa, että katsojalla on mahdollisuus päästä irti elokuvan Agradon tuottamasta mielikuvasta.