Esittelyketju
Avataanpa tässä ketju, jossa kukin voi esitellä itsensä. Olen Anukatariina 60+ transfeminiini Espoosta. Transtaustani tunnistin n. 11-vuotiaana ja sen pidin piilossa 54-vuotiaaksi saakka. Kun sitten uskaltauduin asiasta kertomaan puolisolleni, hän on kannustanut minua avoimuuteen. Aika tarkalleen kaksi vuotta olen ollut avoimesti oma itseni töissä ja vapaa-ajalla - ratkaisu, jota en todellakaan kadu! Olen myös tällä haavaa DwC:n puheenjohtaja, Helsingin kahvi-iltojen yksi emäntä kolmesta ja Setan Transpoliittisen toimikunnan varapuheenjohtaja. Soitan poskeani somessa transoikeuksien puolesta ja välillä laadin kyselyitä erilaisista transihmisten elämää koskevista asioista.
1317 näyttökertaa
Hei kaikki :)
Elikkäs minä olen Mervi. Minun tarinani on niin samanlainen kuin useimpien muidenkin täällä, vähän omanlaiseni mutta kaikille silti kovin, kovin tuttu tarina.
Pienestä lapsesta asti kaikki naisten jutut ovat kiinostaneet vastutamattomalla tavalla ja tietenkin ne vaatteet, vaatteet ja vaatteet.
On tongittu äidin, siskon ja tätien vaatekaapit, kaverien äitien vaatekaapit jne, name it.. On kokeiltu ylle kaikkea mahdollista ja saatu joskus vähän korvillekin pienenä näistä tilapäisistä vaatteiden ”haltuun otoista”. Sehän ei hillinnyt minua tietenkään, kuten arvaatte ;)
Vanhemmat murehtivat että mikä tuota ipanaa vaivaa kun se on tuollainen outo ja selvästi sekaisin. Itsesuojeluvaisto lopulta ohjasi iän karttuessa kätkemään visusti salaisuuden ja tietty niitä randomisti pöllittyjä vaatteita yms. Niistä tuli nauttia salaa, niin maailma sen karun läksyn opetti.
Näin sitten mentiin ja tavallaan mennään vieläkin, vuosikymmeniä myöhemmin.
On ollut ajanjaksoja jolloin Mervi on ollut tosi piilossa mutta aina se sieltä vain sieltä tulee ja elää entistäkin väkevämmin. Ihan on mahdoton mimmi. Vastustamaton :D
En ole enää vuosiin jaksanut vääntää asiasta vaan olen antanut Merville tilaa niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kotona olen aina Mervi ja mies kuoren puen päälleni vain töissä ja muuten jos on aivan välttämätöntä. Silloinkin vain kuoren, sen päälimäisen näkyvän kuoren. Silloinkin tuntuu kuin happi loppuisi ihan justiin, ahdistaa ihan tosissaan, oikeesti tosissaan.
Omistan nykyään hyvin vähän mitään miehisiä vaatteita ja en näe sellaisia hankkivani kuin äärimmäisessä tilanteessa. Pari vuotta sitten kirjaimellisesti poltin melkein kaiken mies kamppeeni (hihkuin btw onnesta niin tehdessäni. Suosittelen lämpimasti kokemusta) ja sen jälkeen en ole ostanut edes sukkia miesten osastolta. Mies mode työkamppeet saan firmalta mutta niidenkin alla on Mervin jutut ;)
Tätähän nyt tulis tätä tekstiä mutta päätän täältä nyt tähän :)