Sukupuoli ja identiteetti

Olen vieläkin hiukan epävarma siitä, kuulunko tähän ryhmään vai en. Olen mieltänyt itseni ristiinpukeutujaksi jo 30 vuoden ajan. Käytän siis vaatteita, jotka tuntuvat itsestä mukavilta riippumatta siitä mille sukupuolelle ne on alunperin tarkoitettu.

Alussa käytin vain sukkahousuja ka niitäkin vain pitkien housujen alla piilossa. Sitten löysin kuntosalitreeneihin trikoot, jotka pian siirtyivät myös muuhun käyttöön. Paksut trikoot olivat kuitenkin kesähelteillä liian hiostavat. Niinpä oli luontevaa siirtyä käyttämään ohuempia legginssejä ja sukkahousuja shortsien kanssa.

En ole koskaan tavoitellut naiseutta. Perustelin itselleni sukkahousut sillä, että nehän olivat alunperin miesten vaate. Sukkahousujen rinnalle tuli pian myös sukkanauhasukat. Kokeilin myös stay-uppeja, mutta ne eivät tuntuneet hyvältä. Sukkanauhavyö ja sukat ovat mukava yhdistelmä, sillä toisin kuin sukkahousut, ne eivät hiosta haarojen väliä.

Ostin kerran T-paidan ja vasta kotona tulin huomanneeksi, että sen helma olikin varsin pitkä. Helma peitti alleen shortsit ja paita näytti ihan mekolta. Tuon mekkomaisuudenkin huomasin vasta minusta otetusta valokuvasta. Olin siis käyttänyt ”mekkoa” tietämättäni. Siitä olikin sitten helppo suunnistaa kauppaan ostamaan ihan oikeaa mekkoa. Nyt niitä on minulla jo useita. En edelleenkään mieltänyt itseäni transvestiseksi.

Sitten tuli kokeiltua sävytetty huulirasvaa. Ei aikaakaan, kun löysin itseni naisten meikkiosastolta, missä ystävällinen myyjä neuvoi minua huulipunan valinnassa. Nyt olen ihan koukussa huulipunan. Aina ulos mennessäni pidän huolen, että huulilla on huulipunaa.

Niinpä olen pikkuhiljaa tullut siihen, että mekossa ja huulipunaa huulilla alan olla jo aika lähellä naiseutta. Ehkä sittenkin ole transvesti. Sitä tulin tänne itsessäni tutkimaan.

Ikää minulla on jo 73 vuotta.