Transvestiitin kokemuksia PK-seudulta
Vuosi sitten vuodatin kirjoituksessani "Transvestiitit, nuo oudot kummajaiset" karmeita kokemuksiani, joita olin kohdannut näyttäytyessäni ulkona naisena. Matalapohjaisilla kengillä 185 senttisenä ja leveäharteisena en ole oikein läpimenevä. Mielessäni pyöri pitkään ajatus, voisinko saada parempaa kohtelua suvaitsevaiseksi mainitulla PK-seudulla.
Ylitin itseni (moninkertaisesti) ja tein eksperimentaarisen kokeen: vietin kolme päivää PK-seudulla naisena.
Olen jakanut tämän pitkän kirjoituksen kappaleisiin, jotka kirjoitan seuraavina viesteinä:
1. Masentava alku
2. Asennemuutos ja käänne positiiviseen suuntaan
3. Itsevarmuuden merkitys
4. Missä kannattaa näyttäytyä
5. Onko läpimeneminen oleellista?
6. Loppusanat
502 näyttökertaa
Siinä on sekin juttu, että jostain kumman syystä meitä pidetään uhkana, siis peljätään ja kauhistutaan. Ja vain siksi, ettei oikein tarkalleen tiedetä sitä, että miten suhtautua. Lehdistä nyt ei löydä muuta kuin sosiaalipornokertomuksia, ja nekin lehden myynnin edistämiseksi. Seitsemän päivää-niminen huippujournalistinen oksennus nyt ainakin...
Fundamentalistikristityt myös erityisesti, koska meidän juttumme EI MAHDU näiden typerysten ajatusmaailmaan mitenkään muuten kuin kiljumalla törkeiksi syntisiksi. (Tunnetulle Päivi-rouvalle tekisi muuten hyvää tavata "poika nimeltä Päivi"!)
Olen lujaa ihmetellyt sitä, että vaikka Vesku Loirin Tyyne-hahmolle hihitellään, samoin Benny Hill-vainajalle ja tykätään "Piukat paikat"-leffasta, niin silti todellisuudessa ollaan nyrkit pystyssä! Niin kovin hirveästi ainakin miespuolinen väestö pelkää saavansa homon maineen, jos edes hymyilee asiasta puhuttaessa! Naisten kanssa on toki helpompaa ja paljon...
Minun itseni kohdalla oma perheeni hylkäsi minut. Työpaikka meni kanssa "sopivasti" yyteellä pelattaessa: - "osakkeenomistajat eivät sitten saa tietää sinusta yhtään mitään" (nuori päässilmäänen ja henkilöstöpsykologiseti täysin typerä diplomi-insinööri, pomoni siis ja ison pomon käskyttämänä )...!
Toisin sanoen: me tulemme "hyviksiksi", kunhan valtaväestö lakkaa pitämästä meitä uhkana. Siihen auttaa juuri kaapeista ulostulemiset. Tsemppiä, arvoisa Sanna, ja monet kiitokset.